Tai siis ei ihan tämän päivän asua, mutta muutaman päivän takaa kuitenkin. Aika poikkeuksellista että laitan parina päivänä peräkkäin aivan samat vaatteet, mutta nyt tein niin kun ihastuin tunteeseen mitä on olla ilman farkkuja. Ihanissa leveälahkeisissa ja hengittävissä mustissa pellavahousuissa tuntui välillä kun ei olisi ollut housuja lainkaan! Pellava on ihan paras kesämatsku, olin jo unohtanut miltä pellavahousut tuntuvat, käytinköhän kertaakaan viime kesänä? Taisin ihan muutaman kerran käyttää.
Mustien pellavahousujen kaverina tuntui parhaalta valkoinen kevyt puuvillaneule ja harmaa tämän kesän lemppariksi päätynyt puuvillainen huivi.
Minulla on oikeastaan aina leveälahkeiset pellavaiset kesähousut kaapissa. Niitä on ollut vuosien varrella useissa väreissä. Useimmiten valkoiset tai sitten ihan pellavanväriset. Nyt ensimmäistä kertaa bongasin alkukesästä henkkamaukalta mustat. Ja vau. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sain jalkaani mustat housut, väri jota olen kaivannut pitkään sopivassa koossa ja vielä pellavahousut. Arvatkaa tuliko näistä ryppyineen kaikkineen tämän kesän lempparityöhousut?
Jes<3
Muutenkin tämä on ollut vähän poikkeuksellinen viikko. Kommunikaatiokatkoksia ihmisten kanssa ja puhelinkin sanoi työsuhteensa irti hetkeksi kaaduttuaan mielettömään multimediaviestien määrään. Vihdoin kun sain viestitiedostot sieltä tyhjennettyä, sain puhelimenkin taas toimimaan. Muutaman hetken olin ihan kommunikaatiopimennossa kun puhelin sammui joka kerran kun joku yritti edes soittaa. Viestejä purkaessani tajusin että ihmisillä on sama pikaevoluutio menossa kuin talitinteillä oli tuossa muutama vuosi taaksepäin. Muistatteko?
Ennenhän talitintit lauloivat ti-ti-tyy ja nyt se lyhentynyt ti-tyyksi... Sama juttu meillä ihmisillä, suomen kielen sijasta arjen on vallannut some-kieli. Lyhyt, tylyn kuuloinen ja ytimekäs. Tajusin sen kun luin ihmisten muutaman vuoden takaisia viestejä ja vertasin niitä tämän päivän viesteihin. Aivan erilaisia. Kukaan ei tekstitä edes kokonaisia lauseita. Tajusin myös että minä en puhu enkä ymmärrä somea... en vaan, en sitten millään. Enkä kyllä edes halua. Haluan puhua äidinkieltäni, suomea.
En halua liittyä niiden ihmisten joukkoon jotka tuolla liikenteessä, kotona, kylässä, kävellessään kaikki selaavat älypuhelinta. Lähes päivittäin ohitan tuolla liikenteessä jonkun joka ajaa maantiellä alinopeutta ja kun katsoo auton sisään, niin siellähän se kuski istuu nenä älypuhelimessa eikä katse tiessä tai liikenteessä. Melkoisia onnettomuusriskejä neljällä pyörällä. Toinen älypuhelimiin liittyvä juttu joka on ärsyttänyt jo jonkun aikaa, on se kun menet jonnekin kylään niin isäntäväki istuu nenä kiinni älypuhelimessa tai kun joku tulee kylään ja istuu nenä kiinni älypuhelimessa. Siinä todella tuntee itsensä aika lailla turhaksi. Somesta on joissain tapauksissa tullut tärkeämpää kuin elävät ihmiset. Kuinkahan tässä näin kävi?
Lisättäköön tässä nyt vielä että omistan kyllä älypuhelimenkin, sellainen on ollut käytössä aina siitä asti kun ensimmäinen iphone tuli markkinoille, mutta käytän sitä ehkä enemmän muuhun kuin viestimiseen. Se on minulle enemmänkin tuollainen monitoimityökalu/kamera/munakello/laskin/pelikone/muistilappu.
Omassa iphonessani kun on jopa vatupassi.
Onko sama some-kieli ilmiö tullut teitä vastaan?
Sunnuntai, nautitaan<3
Someksi ja suomeksi...
Todays outfit was favourite white summer sweater and new black summer pants in linen. Oh boy I love linen trousers. They are the best. Linen breathes, its cool, its light and looks good. I even love the wrinkles. I have had summer pants made of linen in my closet for years but these are the first black ones. I was missing black pants so these are double joy.
They wrinkle, but thats ok. It goes without saying. In black color you actually dont see the wrinkles as much as you can see in natural color or in white linen pants. That makes black the perfect color for work.
Its been a strange week, lots have happened. My phone jammed and I had to delete thousands of messages to get it working again. While I was doing that I noticed that we actually have a whole new language. Socialmedia -language. Its short, its apparently efficient and it sounds very rude when you actually think about it. At least in finnish it does. I dont like it and I certainly dont speak it. Nor do I understand it. All my sentences are far too long to be some-language. I actually believe that it makes a gap between us that dont speak it and those who walk around smartphone in hand all the time reading it and typing it.
What do you think?
Anyway... Sunny Sunday, lets enjoy<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit viestin...:)