Vaatteet on mun aatteet - Clothing tells who I am...

Vai onko sittenkään?

Kuka muistaa Maukka Perusjätkän biisin 80-luvulta?

Silloin vaatteet todella oli aatteet. 

Mietin tuossa joku aika sitten että kertooko pukeutuminen oikeasti ihmisestä, vai mennäänkö pukeutumisessa kuitenkin paljon mainonnan ja valtavirran vaikuttajien luomien mielikuvien mukaan ja vaan kuvitellaan olevamme yksilöllisiä? Niin tai näin, haluan ainakin kuvitella olevani yksilöllinen...

Nyt kun on viettänyt paljon aikaa kotona, huomaan että pukeutuminen on hiukan muuttunut. En ole koskaan ollut mikään business-pukeutumisen ystävä ja viime aikoina kotona ollessa kaikki työpukeutumiseen etäisestikin liittyvä on seissyt kaapissa ja päältä on alkanut löytyä pyjaman tilalle pikkuhiljaa niitä omanoloisia lemppareita. Pehmeät pastellisävyt ja pehmoiset neuleet, isot huivit ja roheat bootsit on varmaan sitä ihan ominta minua. Jalassa farkut mieluiten.

Yhdeksi tämän lämpimän talven lemppariväriksi on noussut asfaltin harmaa, tässä asussa sitä löytyy lempiteepparista ja ruskeanharmaista bootseista. Lempineuletakiksi on noussut alesta bongaamani Odd Mollyn neuletakki. Vähän naisellisuutta, mutta ennenkaikkea tässä pysyy niska lämpöisessä ilman huiviakin

.

Joskin pakko sanoa että tätä minun vanhaa "röyhelö" reunaista merinovillahuiviani/shaalia ei päihitä yksikään uusi huivi. Se on kestänyt pesut ja pitämiset vuodesta toiseen ja on niin pehmeää merinoa ettei edes tajua että se on villaa, paitsi tavasta millä se lämmittää. Harmittaa ettei tullut hankittua toista vaaleaa samanlaista aikanaan.

Tämä viikko on ollut selvästi jo helpompi kuin edelliset niskan osalta. Jotenkin on tottunut vaan takaiskuihin että sellaista oikein odottaa. Tekemiset on vielä vähän hakusessa. Suurin osa ajasta menee kotoilussa, levossa ja ihan pienellä varovaisella niskajumpalla. Kotona pienet yksityiskohdat ovat saaneet osakseen uudistusta ja kamera on ollut niin ahkerassa käytössä että muistikortti alkaa olla jo täynnä. Yksityiskohdat huomioi jotenkin eri tavalla kun on vaan kotona.

Kotona ja sairaana joutuu myös jotenkin kummasti kohtaamaan itsensä.

Ihan toisella tavalla kuin arjen kiireessä. Ei ole sitä työminää tohottamassa kiirettä ja tärkeilemässä työasioita. On vaan minä, tämä sairaus, koti ja perhe. Tulee joskus vähän tarpeeton olo. Ja monta kertaa on tullut epätoivo että loppuuko kipu koskaan, mutta nyt alkaa tuntua että elämä voittaa.

Aika ja luonto on kuitenkin ne parhaat parantajat, on vaan ollut vaikea antaa itselleen aikaa parantua. Kärsivällisyys on vaatinut opettelua.

Lisäys:
Koska on lauantai, niin lisätään sentään tänne se tuttu ja turvallinen lauantailinkki eli
tänään se on The Brunette salad.

Kaunista kevätlauantaita<3

Or does it? Its hard to say how much my clothes actually tell about me and my personality and what is illusion to be one of a kind personal caused by very skillfull advertising of mental images.

Well Id like to think my style is somewhat personal and not a only influenced by very skillful advertising...

During my stay at home I have noticed that my style is starting to change. Perhaps because I have no need to be suitable for the office. I tend to use more bold outfits. Im not sure what is the right name for this style wearing a little bit feminine and bikerstyle boots together? Odd? Strangely enough the cardigan is from Odd Molly´s spring Sale... and boots are from Coolway.

Being so much at home has made me notice all the little details at the house. Some good, some bad. Im kinda starting to create a list of chores that need to be done once I get better... Old house like this, there is always something that need renewal...

Because its Saturday after all, let add the Saturdaylink

The Brunette salad

Enjoy your Weekend<3